Tää on tylsää paskaa ja kaikki menee ihan päin seinää, oon varma että näytelmän loppua katsomaan en jää

En osaa elää,

en halua elää.
Ruoka on elämä,

elämä pyörii ruoassa.
Ruoka pyörii unissa.
Elämä on ruoassa.

En jaksa, en pysty.
En halua miettiä enää,

omaa mieltäni ja ajatuksiani.
Olen täynnä tätä,

pää räjähtää.

Arvet käsillä,

muistuttavat menneestä

ja palauttavat nykyhetkeen.
Haluan lisää arpia.
Ne ovat oikeaa.
Ne pitävät minut elossa.

Ei ole ystäviä,

ainakaan todellisia.
Kuinka kauan menee,

kunnes koko suomi tietää olostani.
Kuinka kauan menee,

että joku puhuu tilanteesta?
En kestäisi sitä.

Masentaa. Ahdistaa. Eikä sille näy loppua.
"Ystävät" kyselevät mitä minulle todella kuuluu. Vastaan, että olen ihan ok. He eivät saa kuulla mitä pääni sisällä liikkuu.
Loppu.
Viimeinen pisara.
Kiusattu.

Aivokuollut.